Ylläolevasta kaunottaresta se kaikki alkoi :))

Kiinnostuin ragdolleista jo vuonna 1991 ostettuani ensimmäisen rotukissani Mustin, joka oli musta eurooppalainen. Silloin ryhdyin pohtimaan, mikä voisi olla sellainen rotu, jota voisi ajatella ryhtyvänsä kasvattamaan ja niinpä päätin "hullunrohkeasti" sen olevan ragdoll. Kirjoittelin kasvattajille Saksaan ja USA.n ja sainkin onneksi vastauksia, sillä siihen aikaan Suomessa ei kukaan tiennyt rodusta yhtään mitään. Kirjoitinpa myös rodun kehittäjälle, Ann Bakerille, ja sain peräti vastauksenkin mielenkiintoisine materiaaleineen.

Sattumalta huomasin englantilaisen Del Andersonin mainoksen eräässä kissalehdessä ja kirjoitin hänelle hetimiten ja onneksi, sillä häneltä sainkin ensimmäisen, upean ruskea bicolor ragdollini Snoozien (kuva yllä). Snoozie saapui maahamme vuoden 1993 maaliskuussa, ollen järjestyksessään 7. ragdoll, joka tuli Suomeen. Tuo lukuhan mielletään yleisesti onnenluvuksi, ja jotain "kosmista kohtaloa" siinä varmasti olikin, sillä Snoozien myötä olen kokenut toinen toistaan hienompia hetkiä monessakin suhteessa. Snoozie on todellakin osoittautunut olevansa nimensä veroinen unelma enkeli ihan joka suhteessa. Snoozien myötä innostuin käymään näyttelyissä entistäkin ahkerammin; ja mikäpä olikaan käydessä sillä helpompaa näyttelykissaa saa kyllä hakea!

Niinhän siinä kävi minullekin, niinkuin on käynyt jo niin monille ennen minua, ettei yksi ragdoll tietenkään riittänyt.... Ei sitä turhaan sanota, että ragdoll aiheuttaa riippuvuutta: kun sinulla on yksi sellainen, niin niitä täytyy saada lisää. Ja niinpä vuoden 1994 keväällä muutti perheeseeni sininen colorpoint tyttö Magic, niinikään Deliltä Englannista.

JULKISUUDEN VALOKEILASSA

Eipä arvannut Magic-parka millaiseen julkisuuteen hän heti joutuisi: muutaman päivän kuluttua siitä, kun hän saapui Delin mukana Suomeen, kuvattiin Sydämen Valtaajat- ohjelma. Tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun ragdollit pääsivät telkkariin ja sanomattakin on selvää, että pentujen kysyntä nousi räjähdysmäisesti. Hyvin monet ovat kuulleet rodusta ja havahtuneet ragdollien hurmaavaan olemassaoloon juuri kyseisen ohjelman myötä.

Ragdollit ovat kautta aikojen saaneet valtavasti julkisuutta eri sanoma- ja aikakauslehdissä ja nykyään jo lukuisissa tv-ohjelmissa, missä niitä onkaan esiintynyt. Viimeisimmät tv-esiintymiset meillä ovat olleet vuonna 2002 MTV 3:n Ihana Aamu-ohjelmassa yhdessä Linda Lampeniuksen kanssa. Kyseessä oli suora lähetys ja se oli kerrassaan mahtava kokemus! Sen jälkeen olemme esiintyneet myöskin Nelosen pääuutisissa 8.1.2003.

Omat ragdollini ovat esiintyneet kymmenissä eri lehdissä niin koti- kuin ulkomaillakin, ja niissä kahdessa varsinaisessa TV-ohjelmassa, joissa rotua on ihan ensi kertoja aikoinaan esitelty. Toinen ohjelma mihin pääsimme oli silloisen PTV:n Lemmikkien Maailma, joka tuli ulos vuoden 1995 syksyllä. Julkisuudesta vielä puheenollen niin Snoozie on varmasti Suomen tunnetuin ragdoll, sillä hän on mm. päässyt ainoana rotunsa edustajana poseeraamaan Oy Veikkaus Ab:n Luontoarvoissa, jotka tulivat myyntiin vuoden 1996 alussa. Joten ehkäpä sinäkin olet kenties "rapsuttanut" Snoozieta...

Ensimmäinen suuri ja tärkeä julkisuuden saavutus, minkä suomalaiset ragdollit ovat saaneet kansainvälisesti on ehdottomasti pääsy maailman ensimmäiseen rodusta julkaistuun kirjaan, nimeltään The Definitive Guide To Ragdolls. Kirjoitin artikkelin maamme ragdoll-tilanteesta ja saimmepa myös kissojemme kuvia sinne! Kyseinen kirja on ehdottomasti "must" kaikille ragdoll-kasvattajille. Vieläkin suurempaa kansainvälistä julkisuutta koko ragdoll-maailma sai maaliskuussa 2001, kun rakas Snoozieni voitti WORLD WINNER tittelin Saksassa.

ENSIMMÄINEN MIRANDOS-PENTUE

Kasvattajanimeni hyväksyttiin FIFe:ssä jo heinäkuussa 1992, mutta ensimmäinen ragdoll pentueeni syntyi Snoozielle vasta vuoden 1995 huhtikuussa. Se oli kaikenkaikkiaan aivan mahtava ja ikimuistoinen kokemus, sillä se oli ihan ensimmäinen kerta, kun yleensä näin minkään eläimen synnyttävän. Siitä pentueesta pidin itselläni Sanin, koska hän oli ainut tyttö siinä pesueessa. Pentueita minulle on tähän asti syntynyt vain 1-3 per vuosi, joten mistään pentutehtailusta ei Mirandos kissojen kohdalla todellakaan ole kyse. Kaikki astutukset ovat aina tarkoin suunniteltuja ja ennalta harkittuja. Kasvatuksessani pyrinkin aina ajattelemaan jo vähintään vuoden, pari eteenpäin.