EP&EC, WW01 Purr-Fect Dream Angel (Photo: Alan Robinson)
"Some of us down here are born as angels"
Jotkut todellakin syntyvät enkeleiksi ja Snoozie oli sitä kirjaimellisesti niin nimeään myöten, kuin persoonaltaan ja koko sydämestään ♥ Ja kuten jotkut ihmiset, niin myös jotkut kissat voivat olla legendoja jo eläessään. Snoozie oli juuri sitä, jo pienestä pennusta asti.
Tuo hyvin oman arvonsa tunteva, hillitty ja hallittu englantilais-daami tiesi jo hyvin pienenä pentuna, että hän on se kaikista upein ja maailman paras. Ja sitähän hän olikin voitettuaan World Winner tittelin Saksan Augsburgissa 25.3.2001. Snooziesta näki jo pienenä pentuna, että kyseessä on timantti jollaiseen törmää hyvin harvoin. Kukaanhan ei ole täydellinen, mutta Snoozien kohdalla melkein voisi kyllä niin sanoa: täysin värivirheetön, jumalaiset tummansiniset silmät omaava ja ennen kaikkea sen aidon ragdoll-lookin omaava kaunotar, jolla oli myös ihana silkkiturkki ja kertakaikkisen hurmaava luonne.
Snooziella oli myös se harvinainen "tähti karisma", jonka läsnäolon näkee ja vaistoaa esim. maailman suurimmista artisteista, taiteilijoista ja näyttelijöistä. Jotain todella suurta ja vaikuttavaa jota on vaikea selittää, mutta jonka ylevä ja lämpimästi säkenöivä vaikutus ei jätä ketään kylmäksi. Tämän huomasivat lähes poikkeuksetta myös kaikki tuomarit Snoozien pitkän näyttelyuran aikana. Jotkut tuomarit kutsuivat Snoozieta heidän omaksi Prinsessakseen ja monta kertaa Snoozie sai arvostelusetelin, jossa ei lukenut edes mitään arvostelua; ainoastaan iso sydän ja teksti: I LOVE YOU. Koska Snoozie oli luonteeltaan äärimmäisen kiltti ja kärsivällinen, niin enpä olisi voinut kyllä parempaa ja helpompaa näyttelykissaa toivoa. Näyttelyuransa aikana Snoozie oli mm:
- World Winner 2001
- 15 x Kategorian paras
- 18 x Vastakkaisen sukupuolen paras
- 57 x Tuomarin paras
- 25 x Värin paras
- 17 x Kategorian paras veteraani
- Surokin vuoden 2000 paras kastraatti & paras veteraani
- Surokin vuoden 2001 paras veteraani & 2. paras kastraatti
- Suomen kissaliiton vuoden 2001 paras veteraani & 2. paras kastraatti
- Surokin vuoden 2002 paras veteraani
- Suomen kissaliiton vuoden 2002 paras veteraani
- Arvostetun Blossom-Time Trophyn voittaja vuosina 2001, 2002 ja 2003 (ainoana kissana Suomessa!)
+ lukuisia kertoja ragdoll-yhdistysten vuoden paras kissa
Kaikki ne jotka Snoozien oppivat tuntemaan näyttelyissä, tiesivät, että hänellä oli aina tapana kertoa pitikö hän voittamistaan ruusukkeista ja pokaaleista vai ei. Etenkin pokaaleitten suhteen Snoozie oli hyvin tarkka: hänellä oli tapana aina puskea innoissaan saamiaan pokaaleita ja siten osoittaa, että ne kelpaavat. Mutta auta armias kun joissakin näyttelyissä paneelivoitoista saikin palkinnoksi esim. jonkun plakaatin tai vastaavan, niin Snoozie ei edes suostunut vilkaisemaankaan moisia vaan käänsi heti selkänsä. Toinen yhtä ehdoton juttu näyttelyreissuilla oli oma rakas nalletyyny, jota ilman ei koskaan saanut lähteä minnekään. Mikäli se ei ollut mukana, niin Snoozien mielestä päivä oli pilalla.
Snooziesta oli todella hienoa, jos näyttelymatkoilla oltiin hotellissa yötä ja siitä hän ottikin kaiken ilon irti. Hän oli mm. se, joka päätti mihin laitetaan ruoka- ja juomakupit, mihin saa laskea näyttelylaukun ja myöskin se, joka valitsi aina ensin oman sänkynsä mikäli huoneessa sattui olemaan 2 vuodetta. Aina kun Snoozie kuuli ihmisten taputtavan näyttelyissä, hän luuli että he taputtavat juuri hänelle. Ihan sama vaikka hän olisi ollut jo omassa häkissään nukkumassa, niin lähes joka kerta hän kohottautui istumaan häkin oven eteen ikään kuin ottaakseen aplodit vastaan. Pitkän näyttelyuransa aikana Snoozie ehti käydä kotimaan näyttelyitten lisäksi mm. useita kertoja Eestissä ja Venäjällä, Saksassa, Puolassa ja Tsekissä. Ihana näyttelymuisto on etenkin Saksan maailmannäyttely koko sen viikonlopun osalta, mutta myös ennen kaikkea lento Münchenistä Helsinkiin, jonka aikana Snoozie istui tyynen rauhallisesti ja uljaana kuin kuningatar minun sylissä; hän todellakin tiesi voittaneensa jotain valtavan suurta ja niinpä hän myös käyttäytyi sen mukaan. Se ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. :)
Yksi Snoozien vahvimpia luonteenpiirteitä oli se, että hän oli erittäin älykäs ja ymmärsi joka ikisen sanan. Snoozie mm. muisti vuosienkin takaa tiettyjä ystäviä, perheenjäseniä, tuttavia ja hänelle rakkaimpia tuomareita nimeltä; ihan viime päiviinsä asti. Ja aina kun hänelle jutteli Sanista, Josista ja Rambosta niin hän tiesi tasan tarkkaan, että he ovat niitä omia, rakkaita lapsia. Niin ikään hän muisti ensirakkautensa, Kingin, nimeltä. Snoozie sai elämänsä aikana valitettavasti vain yhden pentueen, ja tuosta kolmikosta hän oli valtavan ylpeä ja hoiti lapsiaan äärimmäisen tunnollisesti ja myöskin tunnisti heidät aina kun törmättiin näyttelyissä. Snoozie oli hyvin oman arvonsa tunteva lady myös kotioloissa, eikä juurikaan välittänyt esim. vieraista, elleivät he sattuneet olemaan hyviä ystäviä jotka hän oli itse hyväksynyt ystävikseen ja tärkeiksi ihmisiksi hänen elämässään. Te tiedätte, keitä te olette.
Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että Snoozien kera olen saanut kyllä viettää elämäni parhaat vuodet. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että tällaisen Suuren Persoonan voi kohdata vain kerran elämässään!
Erään tuomarin sanoin: VIVA LA DIVA!
(Pystyin kirjoittamaan tämän vasta, kun sain Snoozien uurnan kotiin. Kun laitoin sen sille kuuluvalle paikalle, tapahtui jotain hyvin outoa: ikkunani edessä oleviin pihakoivuihin lennähti yli 40 suurta lintua, jotka istuivat siellä puoli tuntia ja tuijottivat meille päin. En tiedä oliko näillä tapahtumilla mitään yhteyttä, mutta ajoituksen vuoksi se oli kyllä hyvin kummallista ja hieman pelottavaakin.)